Quinn oli kuullut, että homeinen ruoka oli hyväksi iholle ja kaiken lisäksi auttoi pysymään timmissä kunnossa. Hänen ystävänsä olivat aivan hurahtaneet homediettiin, ja Quinnkin tahtoi kokeilla. Pilaantunut salaatti ei juurikaan houkutellut, mutta tyttö pisteli urheasti poskeensa myrkyllisen vihreää löyhkää erittävän annoksen.
"Eihän tätä voi syödä! Ällöttävää!" Quinn tuumasi muutaman haarukallisen jälkeen ja korjasi homeisen aterian pois.
Quincy oli löytänyt sisäisen taiteilijansa ja maalasi kauniita taideteoksia. "Tämän annan Riinalle, kun seuraavan kerran nähdään", hän suunnitteli.
Rachelia oli purrut lenkkeilykärpänen. Mummeli kirmasi ympäri Simcityä aina kun sää salli.
Ikä kuitenkin alkoi jo painaa Rachelia, ja usein hän oli aivan poikki lenkkiensä jälkeen.
"Oh, vau, enpä olis koskaan arvannut. Kiitos oikein paljon!" Quinn oli saanut puhelun yliopistolta. Hän oli saanut peräti neljä stipendiä: hyvästä koulumenestyksestä, teräksisestä kunnosta, luovuudesta ja uralla menestymisestä. Hän oli päättänyt tehdä tanssimisesta uransa ja olikin menestynyt oikein mukavasti. Harmi vain, ettei stipendeistä ollut hyötyä, sillä Quinn oli päättänyt jättää yliopisto väliin ja keskittyä tanssimiseen.
Quiver ei tahtonut jäädä siskoaan huonommaksi, vaan yritti päntätä mekaniikkaoppia päähänsä saadakseen stipendin. Ei hänkään yliopistoon aikonut, mutta stipendit silti houkuttivat.
Lukemisesta oli hyötyä, sillä Quiver sai kuin saikin stipendin mekaniikkataidoistaan. Lisäksi poika sai stipendin loistavista arvosanoista ja logiikan osaamisestaan.
"Eikö ole epistä, että meistä ei tuu perijöitä, vaikka me sentään saatiin niin monta stipendiäkin? Quincy ei saanut yhtäkään", Quinn kuiski Quiverille. Tyttö oli sitä mieltä, että hänestä olisi tullut paljon parempi perijä kuin Quincysta; hän ei pelännyt vastuuta niin kuin isoveli.
Quinn ottikin asian puheeksi illallisella (tai pitäisikö sanoa yöllisellä? Niin myöhään nuo simit syövät.) "Äiti, miks Quincysta tuli perijä eikä musta tai Quiverista? Teidän olis pitänyt oottaa päätöksenne kanssa kunnes mekin ollaan aikuisia", Quinn vaati saada tietää vanhempiensa syyt Quincyn perijäksi valitsemiseen. "No, asiahan on nyt näin, että Quincylla oli meidän mielestämme paras puolisoehdokas. Lisäksi hänen uransa on hyvässä nousussa - poikahan tahkoaa ylennyksiä koko ajan! Olkoonkin että hän on rikollinen, isänne kyllä pitää hänet kurissa. Ja, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, Quincy on aina ollut minulle se läheisin lapsi. Olette tekin rakkaita, kultamussukat, mutta Quincyssa on sitä jotakin", Rachel selitti. Quinn ja Quiver olivat tyrmistyneitä vastauksesta.
"Äiti! Ethän sä voi sanoa noin! Että rakastat Quincya eniten", Quiver sanoi leuka väpättäen, "En mä ainakaan voisi valita omista lapsistani suosikkia. Enkä mä voi valita omista sisaruksistakaan sitä parasta.. Quinn on mulle läheisin, mut kyl mä niitä muitakin rakastan ihan yhtä paljon!"
Rachel katsoi miltei itkun partaalla olevaa poikaansa säälien. "Voi sinua. Kyllä minä teitä muitakin rakastan aivan hurjan paljon, mutta Quincyyn minulla on aina ollut erityinen suhde. Älä ota sitä niin vakavasti", Rachel lohdutti ja sanoi sitten kovemmin: "Ja tuollainen itkeskely on aika epämiehekästä. Ryhdistäydy!"
Rachel otti Quinnin ja Quiverin puheet väärästä perijävalinnasta tosissaan ja kysyi Haraldilta mielipidettä asiaan. "Älä välitä heidän puheistaan, nuo ovat vain kasvukipuja, teini-iän kapinaa", Harald tuumasi.
Quincy oli onnellisen tietämätön sisaruksiensa kateudesta. Riina täytti hänen ajatuksensa kokonaan. "Nuoret.." Lanavaara mutisi paheksuvasti, kun näki Quincyn ja Riinan muhinoimassa keskellä pihaa.
"Riina, tämä on jotain todella erikoista. En ole koskaan tuntenut mitään näin vahvaa ketään kohtaan. Tämän täytyy olla tosirakkautta!" Quincy julisti.
"Niinpä tahdonkin kysyä sinulta, Riina rakkaimpain, että tahtoisitko muuttaa meille asumaan?" Quincy ehdotti yhteen muuttamista.
"Luulin, ettet koskaan kysyisi!" Riina parahti ja halasi Quincya, "Vastaus on siis tietenkin tahdon!"
Winterfieldien taloon muuttaminen veti kuitenkin Riinan vakavaksikin. Hän ei ollut ollut paljoakaan tekemisissä Quincyn perheenjäsenten kanssa, ja häntä mietitytti miten muut suhtautusivat häneen.
"Ai, nytkö sä muutit tänne asumaan? No, sehän on kiva juttu. Toivottavasti viihdyt", Quiver toivotti Riinan tervetulleeksi taloon.
Riina muutti hieman tyyliään. Dramaattinen miekki vaihtui kevyempään ja tyttömäisempään. Riinalla on perhetavoite ja hän tahtoo viettää kultavuosipäivää. Luonteeltaan Riina on oikein mukava: 4-4-4-7-6.
Rachel otti Riinan lämmöllä vastaan. "Mukavaa kun muutit tänne", hän sanoi hymyillen ja halasi Riinaa ystävällisesti.
Quinn rakasti peilailua. Tyttö juuttui aina ihailemaan itseään, kun sattui heijastavan pinnan eteen. "Vitsi oon kyl hot!" Quinn tokaisi katsellesaan itseään. Itsetuntoa häneltä ei ainakaan puuttunut.
Riinan kunniaksi järjestettiin yhteisateria, joka kyllä oli surkeasti vain lihaleipiä. Quincy tahtoi nostaa maljan kihlattunsa kunniaksi.
"Ööh, hei, voitaisiinko me nyt pitää häätkin tässä samalla?" Quincy ehdotti.
Kyllähän se kaikille sopi. Hetken kuluttua Riina ja Quincy seisoivat kaaren alla valmiina lupautumaan toisilleen kunnes kuolema heidät erottaa.
"Tahdotko nyt ihan varmasti tulla osaksi meidän sukua?" Quincy kysyi. "Oiiiii, tokihan minä tahdon!" Riina vastasi innoissaan.
Ja niin Quincy pujotti sormuksen tuoreen vaimonsa sormeen.
Hääjuhlaa oli kutsuttu seuraamaan myös Quentin ja Quill, mutta vieraat viihtyivät sisällä. Quentin himoitsi jo herkullisen näköistä kakkua.
Hääparin tekemiset eivät tuntuneet kiinnostavan ketään. Kun Quincy ja Riina leikkasivat kakkua, Quinn ja Quiver juttelivat omiaan ja kaikki muut olivat levittäytyneet ympäri taloa.
"Maistapa tätä vähän", Quincy sanoi ja tyrkkäsi palasen kakkua Riinan suuhun.
Quill istuskeli yksinään sohvalla. Hän ei oikein välittänyt juhlinnasta.
"No onko kivaa olla naimisissa?" Quinn kysyi. "On, tämä on tosi hauskaa", Quincy vastasi vakavana. Ruokapöytäkeskustelu oli muutenkin erittäin kuivaa, sillä kukaan ei oikein osannut sanoa mitään.
Keskustelu kuitenkin vilkastui, kun pöytään saatiin lisää simejä. Quentin oli ihan onnessaan, kun pääsi vihdoin maistamaan himoitsemaansa kakkua.
Quillkin oli siirtynyt muiden joukkoon, mutta kakkua hän ei tahtonut syödä.
Kun kakut oli syöty, Riina tahtoi viihdyttää juhlaväkeä viulunsoitolla. Riina oli hyvin aggressiivinen soittaja.
"Mun viuluparka!" Quinn mietti kauhuissaan, "Ei se kestä tuollaista kohtelua!"
"Riina, lopeta jo! Ei toi kuulosta edes hyvältä!" Quinn ei oikein pitänyt Riinan soitannasta. Itse asiassa hän ei pitänyt Riinasta muutenkaan. Hän toivoi, ettei Quincy olisi koskaan löytänyt ketään, eikä varsinkaan ketään niin nättiä kuin Riina. Jos Quincylla ei olisi ollut ketään, Quinn olisi perijä, eikä Quincy.
Miesväki oli siirtynyt olohuoneeseen seuraamaan jalkapallo-ottelua. "Toivottavasti meidän joukkue on nyt terässä! Olisi inhottavaa hävitä nyt kun sinulla on hääpäiväkin ja kaikkea", Harald selitti Quincylle.
Kun jalkapallo-ottelu oli ohi, vieraat lähtivat ja Riina ja Quincy pääsivät vihdoin olemaan ihan kahdestaan.
"Tämä on juuri sitä mitä olen halunnutkin", Quincy kuiskasi Riinalle, "kaunis nainen, oma vaimo kainalossa." Riina hymyili. "Mokoma höppänä", hän sanoi tyytyväisenä.
Sitten olikin aika pöllyttää lakanoita.
"Oikeasti, en ole koskaan ollut näin onnellinen", Quincy kuiskasi puuhastelujen jälkeen, mutta Riina oli jo nukahtanut.
Hääyön jälkeen Riinalle oli tullut kova halu napostella öisin. Kerran yönapostelun jälkeen Riinan täytyi kiirehtiä vessaan, sillä ruoka pyrki ylös.
"Yhyy, ruoka taisikin olla pilaantunutta", Riina suri yökkäillessään pönttöön.
"Yäk, täytyy siivota tämä sotku heti, ettei kukaan vaan näe, että oksensin", Riina mietti ja tarttui heti pesuvälineisiin, "Oksentaminen on niin ällöttävää!"
"Arvaa mitä? Mä kuulin yöllä kun Riina oli taas syömässä, ja sit se oksens!" Quinn juoruili Quiverille. "Luuletko et sillä on bulimia tai jotain?" Quiver mietti, "Kun se syö öisin, kun kukaan ei näe.. Ja sit oksentaa.." Quinn nyökkäili. "Voi ollakin. Ja sit jos on, niin ehkä äiti ei tahdo, että Quincy ja Riina on perijäpari, ja meillekin tulee mahdollisuus saada perijän paikka!" hän intoili.
Riina ei itse kuitenkaan kokenut olevansa bulimikko. Hän olisi mieluusti ollut oksentamatta, mutta ei voinut sille mitään. "Minun täytyy kai opetella tekemään ruokaa erilaisista aineksista, ehkä olen vain allerginen jollekin", Riina pohti katsellessaan kokkikanavaa.
"Hei äiti, ootko huomannu, että Riina on ollut jotenkin huonovointisen olonen viime aikoina? Se ravaa aina vessassa ruoan jälkeen, oksentamassa! Mä olen vähän huolissani.. Ettei sillä vaan olis bulimiaa", Quinn selitti äidilleen konsolipelaamisen lomassa. "Hmmmmmm", Rachel vastasi, sillä hän ei ollut kuunnellut yhtään.
Riina tunsi olonsa joskus hyvin ulkopuoliseksi katsellessaan Winterfieldejä. Perhe oli niin tiivis ja he viettivät mielellään aikaa yhdessä. Riina ei tuntunut sopeutuvan joukkoon, vaikka kukaan ei häntä suoranaisesti syrjinytkään.
Riina kuitenkin tiesi, että oli Quincylle kaikki kaikessa. Hän toivoi, että muukin perhe oppisi pitämään hänestä niin varauksetta. Quinnin kohdalla haave tuntui kuitenkin mahdottomalta saavuttaa: tyttö oli hyvin viileä Riinaa kohtaan.
Quincy oli kohonnut urallaan nopeasti, ja oli jo pakoauton kuski. Hän rakasti työtään: oli jännää ajella ympäri kaupunkia poliisit perässä ja jakaa mahtavia ryöstösaaliita.
"Mitäs tämä nyt on?" Riina ihmetteli, kun huomasi että vaatteet kiristivät vatsan kohdalta ikävästi, "Olenko minä raskaana?"
Raskaanahan Riina oli. Omituiset oksentelut tuntuivat nyt aivan luonnollisilta.
Aamuvarhaisella Quinn ja Riina sattuivat ruokapöytään yhtä aikaa syömään näkymätöntä ruokaa. "Mitääh?" Quinn tokaisi, kun näki Riinan vatsan, "Et kai sä nainen oo hankkiutunu raskaaks jo nyt?!"
"Miten niin? Enkö minä saisi olla raskaana?" Riina vastasi loukkaantuneesti. Quinn oli aina niin pisteliäs ja joskus jopa ilkeä häntä kohtaan. "No mun mielestä olis parempi jos et olis", Quinn sanoi suoraan, "Koska nyt mun viimeisetkin mahdollisuudet päästä perijäksi on mennyttä. Typerää! Mä olisin tahtonut olla perijä! Ja sä pilasit kaiken! Kunpa sä menisit pois!" Riina kuunteli Quinnin vihaista purkausta hämmentyneenä. "Ai? Anteeksi", hän sanoi varovasti, "Mutta enhän minä mitään ole tehnyt. Sinun vanhempasihan perijän valitsivat, en minä."
"Tuonko takia sinä olet ollut niin ilkeä minulle?" Riina kysyi. Quinn ei osannut vastata. Hän ei ollut olettanut, että hiljainen ja joskus jopa arka Riina uskaltaisi puhua hänelle niin suoraan. "Minua on oikeasti loukannut sinun käyttäytymisesi. Rakastan Quincya yli kaiken ja pidän perheestänne muutenkin, mutta sinun kanssasi minulla on ollut todella vaikeaa. Sinun takiasi minä olen tuntenut, että minua ei hyväksytä täällä. Quincy on tietenkin yrittänyt saada minut tajuamaan, ettei se niin ole, mutta hän oli näköjään väärässä! Mutta minä en aio lähteä minnekään. Quincy murtuisi, jos lähtisin. Hän murtuisi, jos kertoisin, että sinä oikeasti vihaat minua", Riina vuodatti kaiken Quinnille.
Quinn oli hetken hiljaa. "Anteeks. Oikeesti", hän sanoi sitten nöyrästi, "Ei mun ollut tarkoitus olla niin ilkeä sulle. Mutta kun olisin tahtonut olla perijä! Musta olis niin hienoa olla perijä.. Että äiti ja isi olis ylpeitä musta.. Mä olen aina tuntenut, että jään jotenkin veljien varjoon. Ja äiti vielä sanoikin, että Quincy on sen suosikkilapsi! Se satutti. Ja sit sä, sä olet noin nätti ja kiltti ja kaikkea, tollanen unelmanainen. Musta tuntuu, että äiti pitää susta enemmän kuin musta, että sä olisit just sellanen tytär kuin se olis tahtonut.. Joten tässä nyt vaan kävi näin. Mun oli pakko olla tykkäämättä susta, ja tahdoin et sä olisit lähtenyt pois. Se olis helpottanut mun oloa. Mut et sä mihinkään voi mennä. Ainakaan nyt kun oot raskaana. Anteeks. Mä olen tosi pahoillani." Quinn pyyhki silmiään purkauksensa jälkeen. Hän ei ollut tajunnutkaan, mitä kaikkea hän päänsä sisällä oikein kävi läpi. "Voi sinua.. Kyllä Rachel sinua rakastaa ihan yhtä paljon kuin muitakin, enkä minä todellakaan voi koskaan viedä sinun paikkaasi hänen sydämessään. Ymmärrän kyllä, miksi et pidä minusta. Saat anteeksi", Riina sanoi ja hymyili lohduttavasti. "Hyvä", Quinn sanoi nyyhkäisten, "Tehdäänkö rauha nyt? En enää ole ilkeä sulle, tai ainakin yritän olla olematta." Riina naurahti. "Hyvä on, tehdään rauha", hän lupasi.
Quincy oli töissä pitkään ja yritti kömpiä Riinan viereen nukkumaan herättämättä tätä. "Quincy, sinäkö?" Riina kuitenkin mutisi. "Joo.." Quincy vastasi hiljaa. "Ihanaa..." Riina huokaisi onnellisena, "Minä olen muuten raskaana.." Sitten hän nukahti taas, ja Quincy jäi tuijottelemaan kattoon pöllämystyneenä.
Quincy luuli ensin, että oli kuullut Riinan yölliset sanat väärin, mutta aamulla asia selkeni. "Sä tosiaan olet raskaana", Quincy ihmetteli ja hieroi varovasti Riinan vatsakumpua.
"Tämä on ihan hurjan mahtavaa!" Quincy ilahtui kovasti uutisesta, "Olen niin onnellinen! Minusta tulee isä!"
Riinakin oli raskaudestaan onnellinen. "Tämä vatsa näyttää kyllä tosi koomiselta", hän tuumi katsellessaan itseään peilistä.
Rachel oli Simcityn sairaalassa tutkijana. Hän oli kuullut huhuja, että ylennys sairaalan johtajaksi saattaisi olla ihan lähellä. "Ainakin minun taitoni ovat nyt huipussaan", hän mietti, "Nyt jos koskaan ylennys olisi mahdollinen."
"Älkää huoliko, rouva Winterfield, kun vauva syntyy, minä voin huolehtia hänestä, kun te olette liian väsynyt tai rasittunut", Lanavaara lupasi. Hän oli kuulemma seudun paras lastenhoitaja.
Harald oli tehnyt kaikkensa uransa eteen ja oli vihdoinkin valmis supersankarin hommiin. Hän oli Kapteeni Sankari, kaikkien rikollisten kauhu. "Pitänee lähteä taas estämään Quincyn rikoksia", Harald tuumasi lähtiessään töihin. Quincy ja Harald olivat työaikana toistensa pahimmat viholliset, mutta kotona työasiat unohdettiin ja he olivat yhtä läheisiä kuin ennenkin.
"Miltä nyt tuntuu, rouva sairaalanjohtaja?" Quinto onnitteli ylennyksen saanut Rachelia halauksella. "Oh, todella hienolta! Johan tätä on odotettukin", Rachel vastasi iloisesti.
"Ja sit siinä leffassa oli sellanen ällöttävä alien.. Hei Riina, ei tää niin pelottava juttu ollut, että sun tarvis kiljua!" Quinn naurahti, kun Riina alkoi huutaa kesken Quinnin selostuksen uudesta leffasta. "En minä sitä", Riina vaikeroi, "Vauva syntyy nyt!"
Quiver ei voinut katsoa Riinaa. Häntä heikotti jo ajatuskin synnytyksestä.
"Sanokaa moi tuoreelle veljenpojallenne!" Riina huokaisi, kun synnytys oli ohi.
Pikkuinen poika oli perinyt äitinsä hiukset ja ihonvärin, mutta hänellä oli Quincyn silmät.
"Tää on niin koskettavaa!" Quiver sanoi ja purskahti itkuun. Rachel saapui paikalle ja pyöritteli silmiään - miten pojasta olikin tullut noin herkkä?
Uusi tulokas sai nimekseen Peter.
Quincy oli arvatenkin aivan ihastunut esikoispoikaansa. "Voi kun se on suloinen.. Kukkuluuruu pikkuinen, isukki tässä", Quincy leperteli Peterille.
"Ajatteles, Harald, me ollaan nyt isovanhempia", Rachel päivitteli katsellessaan Haraldin treenaamista. "Niin ollaan. Suoraan sanottuna olisin odottanut tätä aiemmin", Harald sanoi.
Quinn oli unohtanut viimeisetkin kaunansa Riinaa kohtaan, kun Peter oli syntynyt. Poika oli sulattanut hänen sydämensä.
"Kunpa minäkin saisin yhtä suloisen lapsen sitten tulevaisuudessa", Quinn huokaisi laittaessaan Peteriä nukkumaan.
"Äitiys selvästikin sopii sinulle", Harald sanoi Riinalle aamiaispöydässä, "Sinä vaikutat paljon onnellisemmalta kuin ennen. Sinä oikein hehkut!" Riina vastasi kohteliaisuuteen naurulla. "Kiitos. Onnellinen minä olenkin", hän sanoi.
"Oletteko ajatelleet hankkia lisää lapsia?" Harald kysäisi, kun auttoi Riinaa hoitamaan Peteriä. "Minä ainakin tahtoisin useammankin pienokaisen", Riina vastasi, "Mutta en tiedä Quincysta. Katsotaan nyt, miten asiat sujuvat Peterin kanssa."
Quinn oli taas löytänyt homedieetin. "Yhtä pahaa kuin ennenkin!" hän yökkäili syödessään.
Riina ei tahtonut jäädä pelkäksi kotiäidiksi. Hän etsi töitä netistä, ja saikin paikan levykaupan myyjänä.
"Hei, sinähän olet Johanssonin Riina!" vierailulle tullut Quinto tajusi. "Mitä kuuluu? Eipä ollakaan nähty sitten teini-iän ja niiden treffien." Riina oli hieman hämmentynyt. "Quinto, mitä sinä täällä teet?" hän kysyi ihmeissään. "Ai mitäkö? Minähän olen Rachelin siskonpoika, Quincyn ja noiden muiden serkku", Quinto selitti innoissaan, "Mutta mitä sinä täällä teet?"
Quinto ei antanut Riinalle mahdollisuutta vastata, vaan halasi naista. "Tosi kiva nähdä, oikeasti!" hän hihkaisi, "Vaikka täytyy kyllä ihmetellä, ettet koskaan ottanut yhteyttä niiden treffien jälkeen. Minulla ainakin oli tosi hauskaa, ja luulin että sinäkin pidit minusta." Riina tuijotteli vaivaantuneena varpaitaan. "No tuota, kävi niin että tapasin serkkusi Quincyn ja tuota.. nyt me olemme naimisissakin", hän sanoi hieman peläten Quinton reaktiota. "Ai", Quinto sanoikin jokseenkin hämmentyneenä, "No jaa. Kai se sitten on hyvä, että otit kuitenkin jonkun meidän suvusta." Quinto hymyili lämpimästi osoittaakseen, ettei kantanut kaunaa ja sai Riinankin rentoutumaan.
Quinton ja Riinan keskustelu jatkui ruokapöydässä. "Tunnetteko te toisenne?" Quincy ihmetteli kuunnellessaan serkkunsa ja vaimonsa jutustelua. "Juujuu, me oltiin melkein rakastavaiset teineinä. Käytiin kerran treffeillä ja viihdyttiin toistemme seurassa", Quinto kertoi.
"Mitä?" Quincy älähti, "Riina, onko se totta? Oletko tapaillut minun serkkuani? Mikset ole koskaan kertonut sitä minulle?"
"Äh, äläs nyt Quincy, ei se ole noin vakava juttu!" Quinto sanoi ennen kuin Riina ehti vastata,"Nehän olivat vain yhdet treffit, ja Riina unohti minut heti kun tapasi sinut." Quincy katseli epäilevästi vuoroin Riinaa, vuoroin Quintoa. "En minä tiennyt että te olitte serkukset", Riina sanoi, "Enkä kokenut tarpeelliseksi kertoa edellisistä ihastuksistani sinulle. Anteeksi."
Quincy ei voinut kuulustella Riinaa ja Quintoa enempää, sillä oli Quinnin synttärit. Tytön kasvua seurasi perheen lisäksi myös joukko täysin tuntemattomia tyyppejä.
Quinnista kasvoi kaunis nainen. Hän ei synttäripäivänään suostunut syömään homeista ruokaa, mutta muille se kyllä maistui.
Kakun syömisesta tuli kuitenkin Quinnille huono omatunto. "Homedieettini meni ihan pilalle nyt!" hän itkeskeli.
Kun kakunsyönnin aiheuttama järkytys oli ohi, Quinn muutti hieman tyyliään.
Sitten olikin hänen aikansa muuttaa omaan kotiin. Quinn oli hieman surullinen, kun joutui lähtemään, mutta odotti oikeastaan innolla itsenäistä elämää. "Ainakaan minun ei tarvitse ajatella liikaa perijäjuttuja enää", hän pohti.
Sellaista siis tällä kertaa. Täytyy tunnustaa, että minullakin menee välillä sekaisin nuo Q-sukupolven lapset. :D Q-kirjaimella alkavat nimet ovat vain niin samankaltaisia keskenään.
Minnau, oikea nimeni ei ole Gabriella eikä Gabrielle, mikä on vähän harmi. Olen kyllä leikitellyt ajatuksella, että muuttaisin kolmannen nimeni Gabrielleksi, mutta enpä taida kuitenkaan tehdä niin. :D
Jaaja, olen itsekin huomannut, että toisinaan Winterfieldien osat ovat hyvinkin töksähteleviä. Olen kai jotenkin vieraantunut legacy-kirjoittamisesta, mutta yritän parantaa osien sujuvuutta. (:
Allunen/Tähti-Tyttö, kyllä minä linkittelen, kunhan vain minulle kerrotaan sivun osoite. Chlo kuulostaa oikein nätiltä nimeltä kantaäidille. (:
Kiitos kaikille muillekin kommenteista, arvostan jokaista kommenttia tosi paljon. Ja kommentoidahan saa edelleenkin.
